Mistä löytyy hurjia, hauskoja, outoja, hulluja ja
utopistisiakin ajatuksia? Minne ideanikkarit ja visionäärit kokoontuvat
esittelemään keksintöjään ja hankkimaan niille rahoitusta? Slushiin. Siis
mihin? Wanha rouwa on entisessä elämässään osannut kieliä ja hänelle ´slush´ on
vain sulavaa lunta, pehmeää mutaa tai hölmöksi kuvattu tunne.
Slush on kasvuyritystapahtuma, jossa keksijät ja rahoittajat
etsivät toisiaan. Wanha rouwa ei sinne mene, koska ei edusta kumpaakaan. Hän vain
lukee siitä ja ihmettelee maailmanmenoa.
Millaista olisi rouvan aamuinen elämä, jos hänenkin vuoteensa anturi
välittäisi viestiä asunnon tekniikalle että nyt ollaan kuulkaa heräämässä koska
rouvan syke muuttuu? Valot alkaisivat vähitellen kirkastua, kahvinkeitin sykähtäisi käyntiin
omia aikojaan, makuuhuoneen lämpö alkaisi nousta päivätasolle ja rauhallinen
musiikki herättelisi uusiin haasteisiin. Ei lupaavaa. Vanha rouva nimittäin
heräilee useita kertoja öisin. Siinä valoshowssa ja jatkuvassa kahvinkeitossa
ei olisi hänelle juurikaan mieltä.
Rouvalla olisi ranteessaan älykello, joka tallentaa jatkuvaa
dataa rouvan stressitilasta päivän aikana ja antaa hänelle sanallisia ohjeita
kun tunnetilapiikki nousee hälyttävälle tasolle. Rouva epäilee kyllä itse
tietävänsä milloin häntä potuttaa liikaa ja osaa keinot olonsa
helpottamiseksi. Älykello tarjoaa hänelle myös pelillisiä fantasiaseikkailuja
ajan tappamiseksi. Rouva ei halua tappaa aikaa sillä hän ymmärtää lopullisen
lähdön lähestyvän päivävauhtia. Döden närmar sig, i alla fall.
Entäpä yksilöllinen dieettilounas, jonka kuriiri tuo? Ei
enää äitien tekemää vaan robottien kokkaamaa! Pienen lepohetken jälkeen (muista
kytkeä vuodeanturi pois päältä kännykällä) rouva keskittyisi webbijoogaan,
satojen muiden vanhojen rouvien kanssa mutta ylhäisessä yksinäisyydessään.
Joogaopettaja nimittäin toimii tuhansien kilometrien päässä ja on rouviin
yhteydessä kameroiden avulla. Palaute kyllä tulee, Intiasta tai muualta
edullisen työvoiman maasta. In pidgin English?
Kesken webbijoogatunnin vanhan rouvan kultaakin kalliimpi
älykänny työntää ilmoille fanfaarin. Hän saa mainosviestin lempiorkesterinsa
keikasta, ja algoritmi mahdollistaa lippuostoksen saman tien, vilauttamalla
ensin rouvan henkilökohtaista kalenteria. ”Tilaa on, sopii aikatauluihisi!
Klikkaa tästä ja anna biometrinen tunnistus, että tiedämme sinun olevan sinä.” (tunnistavat
sydämen sykkeestä).
Rouva käy suihkussa ja älykello tietää hänen olevan lähdössä
jonnekin. Se muistuttaa, että sähköauton lataus kannattaa tarkistaa ja lähin
latauspiste tsekata näytöltä ennen lähtöä. Maksun voi suorittaa latauksen
yhteydessä. Kyllä läppäri on niin out ja känny niin in! Paitsi että näyttöruutu on pieni ja rouvan
näkö kehno. Tihrustaminen raivostuttaa rouvaa, pulssi nousee ja kello pyytää
rauhoittumaan. Onneksi se sentään puhuu selkeällä äänellä.
Jos wanha rouwa olisi työelämässä, hän viettäisi melko usein
etätyöpäiviä ilman työyhteisöään. Ei hätää, johan siihenkin on yksinäisyyttä
helpottava keksintö olemassa. On mahdollista luoda virtuaalitodellisuusyhteys
toisistaan etäällä olevien perheenjäsenten tai kollegoiden välille.
Virtuaalilasit päähän molemmissa päissä niin ollaankin jo samassa tilassa,
vaikkapa päiväkahvien merkeissä. Hm….
Wanha rouwa pudistaa päätään ja käynnistää vanhan windowsin
ikääntyneen työpöytänsä ääressä. Koneenrakkine lämpiää useita minuutteja ja
odotellessaan rouva tassuttaa latailemaan vanhaa kahvinkeitintään. Hitaasti
hyvää tulee, näillä vuosilustoilla. Nauttikoot tulevaisuudestaan ne, joilla se
on edessä. Rouvalla on tämä päivä ja siitä tulee ihan hyvä näinkin.
Netissä eli verkossa, olit kärpänen tai et. |
Hienoa! Jospa Wanha Rouwa kirjoittaisi kirjan? Minä olisin ensimmäisenä jonossa sitä hankkimaan. Sellainen jono takanani olisi unelma omalle opuksellenikin, mutta kun ei. No nyt kumminkin naputtelin kommentin ja löntystän tästä ällöttävän vanhanaikaiseen keittiööni loihtimaan vaikka mitä.
VastaaPoistaVoi Hanna Helena, jospa saisinkin aikaiseksi jotain niin pysyvää. Olen näissä kirjoitustouhuissa vasta taipaleeni alussa ja itsekritiikki korkealla kirjan suhteen. Tämä bloggaus olkoon harjoittelua, katsotaan mihin se riittää. (Kuulostan kilpahiihtäjältä...)
PoistaMietin tässä seuraavia aiheitani. Kommentoisinkohan fiktion keinoin nykyopettajan monia rooleja? Millaista on tiede ja kasvatus tulevaisuudessa? Entäpä jos pitäisin työpäiväkirjaa seuraavasta näyttämötyöstäni, jonka harjoitukset alkavat tammikuussa? Keitän kahvit ja jätän hautumaan sekä ajatukset että pöönät.