lauantai 31. elokuuta 2019

Kuukausi ensi-iltaan




Wanha rouwa tutkii kalenteriaan, Tohtori Zivagon ensi-iltaan on tasan kuukausi. Takana on lukuisia treeni-iltoja eri kokoonpanoissa. Jos rouwa edellisessä produktiossa loikki lavalla lähes koko esityksen ajan, saa hän nyt keskittyä rauhassa suurien joukkokohtausten lauluosuuksiin. On kuin lomalla olisi, vaikka tunnelma on tiivis ja työtahti hektinen koko parikymmenhenkisellä näyttelijäryhmällä. Helpolla ei Broadway-musikaalin säveltäjä laulajiaan päästä, musiikki on haastavaa ja samalla kuuloaistia ja tunnemaailmaa hivelevää. Wanha rouwa odottaakin kapellimaisteri-Samulin ja kymmenpäisen liveorkesterin tapaamista innolla. Tähän asti on musiikkia treenattu taustanauhojen avulla.

Rouwa on armoitettu Downton Abbey-fani ja löytää näistä kahdesta teoksesta yhtymäkohtia. Niitä yhdistävät historialliset tapahtumat Euroopassa, maailmansota ja Venäjän sisällissota. Pakenihan moni ”eliittiin” kuuluva venäläinen Britanniaan vallankumouksen jaloista tsaarin murhan jälkeen. Molemmissa maailmoissa luokkayhteiskunta ja yläluokan elintavat päätyvät suurennuslasin alle, tuomittaviksi tai vähintään muutoksen eteen. Eurooppa tuntuu olleen viime vuosisadan alussa tiiviimpi yhteisö, ainakin eliitin osalta. Olivathan Saksan, Venäjän ja Britannian hallitsijat keskenään serkuksia ja päätyivät 1. maailmansodassa eri puolille juoksuhautoja.

Venäläistä ja brittiläistä yläluokan arkea erotti se tosiasia, että Venäjällä kurjaliston olot olivat räikeällä tavalla paljon surkeammat kuin eurooppalaisemmassa Britanniassa. Eliitti tietysti vietti kummassakin juhlia seurustelun merkeissä, naimahuoliaan valitellen ja perinteistä kiinni pitäen, mutta Britanniassa ei tunnettu maaorjuutta. No, silloisella suurvallalla oli kylläkin omat alusmaansa maailmalla ja niitä riistettiin voiton tavoittelun nimissä.  

Wanha rouwa miettii, mikä olisi Zivago-tarinan teema. Hän ei löydä yhtä teemaa vaan useita, mikä antaa katsojalle mahdollisuuden tulkita tapahtumia omista lähtökohdista käsin. Sellainen on hyvän tarinan tunnusmerkki, ainakin rouwan mielestä. Kertomus ei ole mustavalkoinen, se on kontrastien maailma. Se kertoo valtaapitävien tyranniasta. Se kertoo sodan kauheuksista, joissa yksilöt eivät hallitse kohtaloaan vaan joutuvat suurempien voimien riepoteltaviksi. Se kertoo muutoksen tuomasta kaaoksesta, jossa kaikki ovat olosuhteiden uhreja. Kaikki ovat häviäjiä. Kuitenkin rakkaus kuljettaa ihmisiä eteenpäin heidän matkallaan läpi vuosien. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Tohtori Zivago on kaunis tarina, kaikesta huolimatta.

Wanha rouwa on sen verran konkari teatteri-illuusioiden suhteen, ettei hän hevillä herkeä kyynelehtimään harjoituksissa. Nyt hän on havainnut olevansa itseään suuremmissa käsissä, melkoisten tunteiden ravisteltavana. Se on terapeuttista, terveellistä ja välttämätöntä tässä yhä pahemmin kyynistyvässä maailmassa.

Rouwa lähtee reippain mielin laulu- ja tanssiharjoituksiin. Samaan aikaan näyttämölle rakentuu pikku hiljaa upea kulissi- ja värimaailma ja pukuhuoneet täyttyvät toinen toistaan mielenkiintoisemmista asuista. On juhlamekkoja, partisaanien pukuja, sotilastakkeja epoletteineen. On peruukkeja ja päähineitä, on maskeeraussuunnitelmia. Työryhmä on suuri, kaiken kaikkiaan viitisenkymmentä henkeä. Isoin perhe ikinä wanhan rouwan elämässä.
Juri ja Lara, he joille tarina tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nettidieettailun ihmeellinen maailma

  Wanha rouwa avasi uuden aukeaman elämänsä ehtoopuolen päiväkirjassa, menneen elokuun alussa. Nelisentoista viikkoa sitten. Kuusi kiloa tak...