Valintojen viidakossa

Tavallisena arkipäivänä me kohtaamme satoja valintatilanteita, joita emme edes sellaisiksi tajua. Teemme valinnat rutiinien pohjalta, samoin kuin eilen, toissapäivänä ja aina samankaltaisissa tilanteissa. Tuttua ja turvallista, vai? On aamutoimet, pukeutuminen, uloslähtö, työpäivän haasteet ja perheen huolto. Illalla kaikkien harrastukset ja niukka vapaa-aika. Välissä kiire viedä mennessä ja tuoda tullessa. Halitaan ja väliin toraillaan, kukin stressinsä määrän mukaan. Pysähdypä joskus.  Mitä tulit tänään valinneeksi ja miksi? Kuka tai mikä saneli ehdot?

Nyt saat olla hetken Oman Elämäsi Portinvartija. Kuvittele eteesi puhdas paperi ja sille jättikokoinen T-kirjain. Siinä ovat menneisyytesi, tulevaisuutesi ja nykyisyytesi, pähkinänkuoressa.

                      ____________________________________________

                      mennyt                                                                          tuleva

                                                                 I

                                                                 I

                                                                 I

                                                                 N

                                                                 Y

                                                                 T

                                                                 I

                                                                 I

                                                                 I

Kuten tiedät, menneisyyteen ei ole paluuta. Tulevaisuudesta ei meillä ole tietoa, se voi olla hyvinkin lyhyt. On siis vain tämä hetki, NYT, portti menneen ja tulevan välillä. Siinä seisot hamaan tappiin saakka, etkä pääse liikkeelle. Voit toki kääntyä vapaasti ja katsoa menneeseen tai tulevaan, halujesi ja tarpeittesi mukaan.

Nyt-hetkessä sinuun kohdistuu kaikenlaisia odotuksia, sisäisiä ja ulkoisia. Haluat itse tehdä jotain tai olla tekemättä tai sitten jokin muu olosuhde / henkilö saa sinut toimimaan tietyllä tavoin. Tekemään valintoja.  

Ajattele hetki menneisyyttäsi. Mitä siellä on? Mitä vanhempi olet, sen enemmän siellä on kokemuksia ja muistoja. On ongelmia, yrityksiä, mokailuja, vääriä valintoja, mutta myös onnistumisia. On sinnikkyyttä, ponnistuksia, voittoja, On hyvää mieltä ja kauniita asioita, joita arvostat. Siellä ne ovat tallennettuina aivojesi kovalevylle eikä niitä voi pyyhkiä pois. Siellä ovat voimavarasi.

Kun nyt-hetkessä tappiomieliala alkaa vaivata, palauta mieleesi ne tilanteet, joista aiemmin selvisit. ”Tämä onnistui silloinkin.” Mikä on katseesi suunta tällä hetkellä: vatvotko menneitä vai tähyätkö tulevaisuuteen? Annatko menneisyyden kurjien juttujen vieläkin vaikuttaa elämääsi vai houkuttaako sinua hyppy tuntemattomaan tai piipahdus pois omalta mukavuusalueeltasi?

Jos menneisyys on kokemuksiesi vilja-aitta, niin tulevaisuutesi on mahdollisuuksiesi tähtitaivas. Siellä ovat uudet haasteet, ne asiat, joita haluat vielä tehdä tai ne, joista olet joka tapauksessa vastuussa. Siellä on henkilökohtainen vapaa alueesi, viimeiseen hengenvetoosi asti.

Saatat tuntea henkilöitä, jotka seisovat portillaan selkä käännettynä tulevaisuudelle, tuijotellen menneisyytensä ikäviä muistoja. He eivät ole rakentavaa seuraa. Sanotaan, ettei ihminen voi valita sukulaisiaan, ystävänsä kylläkin. Se kuulostaa vitsiltä, mutta on totisinta totta.

Vanha rouva on elänyt sen verran pitkään, että ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttivat aikoinaan hänen valintoihinsa.  Kyseessä oli voimavarakeskusten aktivoitumisjärjestys. Kuulostaa juhlalliselta, mutta on varsin arkinen tapahtumasarja. Kun ollaan valintatilanteessa, meissä heräävät tunteet, ajatukset ja toiminta, jossakin järjestyksessä. Ollessaan parikymppinen vanha rouva vasta etsi itseään. ”Kuka olen, nähdäänkö minut?” Hän oli draamakuningatar, Suurten Tunteiden Mestari, joka ongelmatilanteissa heittäytyi mieluusti Uhrin ja Marttyyrin rooliin.  Hän mekasti ja saattoi kanssakulkijansa hermoromahduksen partaalle. Järki astui kuvioihin vasta, kun lähes korjaamaton oli jo tapahtunut. Kuluttavaa elämää.

Keski-ikäinen, ruuhkavuosiaan elävä äiti yritti selvitä hengissä. Hän uppoutui tekemisiinsä kaikella energiallaan. ”Huomatkaa kuinka pätevä olen.” Hän toimi aktiivisesti kaikessa, mihin ryhtyi. Teki ja järkeili, laski plussia ja miinuksia, hyötyjä ja haittoja. Laskelmoi. Tunteiden aika olisi sitten joskus, kun aikaa olisi. Koska rouvalle oli tärkeintä imago, hän nipotti, kontrolloi ja tahtoi muokata ympäristöään. Hän yritti samaan aikaan olla sosiaalinen ja menevä, ajan hengen mukaisesti, mutta huijasi itseään. Rouva oli enimmäkseen tyytymätön, epäaito ja uuvuksissa.  Ei rakentavaa seuraa. Kanssakulkijat olivat kyllästyneitä häneen. Stressaavaa elämää.

Kun äiti varttui vanhaksi rouvaksi, hänen päänsä sisältö alkoi rauhoittua. Viisain valinta vuosiin oli logofilosofian opiskelun aloittaminen. Rouva sai peilin, josta katsoa itseään ymmärtääkseen menneisyyttään ja tätä hetkeä. Hänelle on vähitellen syntymässä käsitys siitä millaisena muut hänet näkevät, jos hän voi huonosti tai kun hän on elämänsä kunnossa. Hän osaa jo ennakoida omia reaktioitaan eri tilanteissa ja suhteessaan erilaisiin ihmisiin. Rouva tietää kokemuksesta, mikä hänessä aiheuttaa väsymystä ja stressiä. Hän tietää, millaiset valinnat siirtyvät menneisyyteen positiivisiksi muistoiksi, mitkä kielteisiksi mielipahan aiheuttajiksi. Silloin tällöin hän tutkailee, mitä haluaisi vielä oppia, jotta hyvinvointinsa lisääntyisi. Olisiko vanhalla rouvalla olemassa vielä käyttämättömiä resursseja? Keiden hyväksi hän voisi toimia?

Elämä on ajanjakso syntymän ja kuoleman välillä. Suunnittelemme tulevia, vaikka emme tiedä onko meillä aikaa jäljellä. Niin pitää ollakin. Jokaisella hetkellä on merkityksensä, eikä ”tartu hetkeen” – klisee ole mikään kehno kehotus. Hyvässä elokuvassakaan ei sen pituus ole ratkaiseva tekijä vaan kohtauksien sisältö ja laatu. Tässäpä miettimistä meille jokaiselle. 

PS Piirrä itsellesi iso T-kirjain ja luetteloi menneisyyden puolelle ne tekemäsi työt ja saavuttamasi asiat tai onnen potkaukset, jotka haluat aina muistaa. Kaavaile tulevaisuuteesi ne asiat ja kokemukset, joita kohden haluat kulkea. Voimavarakarttasi piilevine aarteineen on valmis. Kiinnitä se paikkaan, jossa näet sen usein. Nauti elämästä aina kun voit. Se on ainoasi. 

Yhden ihmisen rutiini on toiselle uusi jännittävä kokemus. Tähän kuuseen kurkottava oli taitaja lajissaan.

Pauloissa vai kahleissa - kirjat keskiössä

Viime päivinä vanha rouva on viettänyt lepohetkensä vaaka-asennossa, kirja katseen mitan päässä. Rouva ja siippansa ovat vannoutuneita bibliofiilejä, ovat aina olleet. Kirjoja on kaikkialla, hyllyissä, pinoissa, läjissä, laatikoissa ja lokeroissa. Sauna on ainut kirjavapaa vyöhyke. Siinäpä on perikunnalla joskus silppuriin kannettavaa, näinä e-kirjan voitokkaina päivinä.

Kertooko yöpöytä parhaiten, millainen vanha rouva siippoineen on lukutottumuksiltaan? Keskeneräisiä opuksia on useita, sillä rouva lueskelee iltaisin fiilispohjalta. Kertymä on sekalainen. Kosketteluetäisyydellä lepäävät pinossa uusi venäläinen realismi (R. Sentsin), Hotakaisen Henkireikä, kaksi Historiallista aikakauskirjaa sekä pokkarit A Short History of Nearly Everything (Bryson), Marian Keysin  novellikokoelma Making It Up as I Go Along, Agatha Christien murhamysteeri Thirteen at Dinner, sekä Susanna Gregoryn Poisonous Plot, murhadekkari, joka sijoittuu 1350-luvun yliopistomaailmaan.

Sängyn pääty on myös mainio taso kirjarivistölle. Siellä jonottavat sulassa sovussa Esko Seppänen, Erno Paasilinna, Veijo Meri, Aarne Kinnunen, Anna Kortelainen, Hella Wuolijoki  ja Roman Schatz. Heidän väleihinsä on ahtautunut joukko vieraskielisiä turisteja: Stephen Fry, David Foster Wallace, Doris Lessing, P.G. Wodehouse, J.K. Rowling sekä yllättäen laulaja-lyyrikko Leonard Cohen.

Vanha rouva aloitti lukuharrastuksensa aikana, jolloin televisio ei vielä ollut kodissa itsestäänselvyys ja radion lastenohjelmat olivat harvinaista herkkua. Nelivuotias tavaili Aku Ankan tuolloin ”pukkikirjaimilla” painettua tekstiä ja aikansa ihmeteltyään sukelsi sanojen maailmaan, hukkuakseen sinne yhä uudestaan tulevina aikoina. Kuluvan vuoden alussa rouva päätti huvin ja urheilun vuoksi osallistua Helmet- lukuhaasteeseen ja onkin kirjannut uskollisesti muistiin lukemansa opukset aiheiden, teemojen ja juonenkulkujen mukaan. 

www.helmet.fi/lukuhaaste

 

Lukematta ovat jääneet kotimainen runokirja, balttilaisen kirjailijan kirjoittama teos, sarjakuvaromaani, palkitun kääntäjän kääntämä kirja, kirja joka kertoo elokuvan tekemisestä (luoja paratkoon, niitä on kertynyt Sodankylän filmifestareilta) , populaarikulttuuria käsittelevä teos, opus jossa seikkailisi lohikäärme, maahanmuuttajan kirjoittama kirja sekä jokin palkittu tietoteos.  

Vanha rouva on persoonaltaan introvertti. Se ei tarkoita, etteikö hän viihtyisi seurassa ja nauttisi yhdessäolosta. Se tarkoittaa, että hänen täytyy voida aika-ajoin vetäytyä omiin oloihinsa rauhoittumaan ympäröivän maailman ärsykesumalta. Se tapahtuu, kuten aina, kirja nenän edessä. Mielikuvien tuottama maailma on ehtymätön hämmästelyn kohde. Rouvan perheessä kolme neljäsosaa jäsenistä uppoaa siihen mielellään ja usein. Yksi neljäsosa puolestaan kietoutuu kokonaan musiikkiin. Kaikilla meillä on omat intohimon kohteemme, joiden mukaan valitsemme kuljettavat polkumme. Vanha rouva pitää elokuvista, nauttii teatterista, uppoaa musiikkiin, mutta kirjoja hän rakastaa varauksetta. 

Kurre valitsi tutkimuskohteekseen ajankohtaisen harrastelehden. Miksiköhän...?

Elämää vai työelämää

Vanha rouva kävi siippoineen kuulemassa Esko Ahoa ikääntyneiden yliopiston luennolla. Aiheena oli Teknologia, turvallisuus ja tulevaisuus. Muinainen pääministerimme korosti itse kunkin henkilökohtaista vastuuta omasta mielekkäästä elämästä. Hän tuuletti piintyneitä ajatuksiamme siitä, että ennen kaikki oli muka paremmin ja että tulevaisuutemme maapallolla olisi tuomittu tuhoon.

Miten niin ei olisi? Väkilukummehan kasvaa kasvamistaan, sivistys katoaa, kuollaan tauteihin…

Esko Aho, tuo Aalto-yliopiston edustaja, avasi meille faktoja globaalista tilastamme. Koska eliniän odote kasvaa kaikkialla, väestö vanhenee. Lisääntymisemme johtuu siitä, että emme kuole. Tulevaisuuden nuoria on saman verran kuin tänä päivänä, mutta vanhuksia on enemmän. Näinhän on haluttu ja tauteja parannettu ja ehkäisty. Mitä koulutukseen tulee, erään tutkimuksen mukaan maapallon pojilla on keskimäärin kymmenen vuoden peruskoulutus ja tytöillä yllättäen yhdeksän. Kun vanha rouva kävi koulua, se oli kallis oppikoulu, johon kaikilla ei ollut varaa. Yliopistokoulutuksensa hän maksoi pankkilainalla, koska opintorahaa ei ollut keksitty. Tiedonsiirto oli hidasta, teeveessä oli kaksi kanavaa kuin myös radiossa. Oliko kaikki siis ”paremmin”? Millaista elämä oli? Lyhyesti: vaatimatonta ja hidasta.

Miten olemme aikojen saatossa määritelleet käsitteen ”elämä”? Perinteisesti ajattelemme janaa, joka alkaa syntymästä päättyen kuolemaan. Kolmannes janasta kattaa nuoruuden ja opiskeluvuodet, toinen kolmannes ajan työelämässä ja viimeinen kolmannes eläkevuodet.

Esko Aho kannustaa yhteiskuntaa muutokseen. Ihmisen tulee saada kokea tarpeellisuutensa työelämässä kykyjensä ja jaksamisensa mukaan. Työn tulee muuttua niin että sitä on mahdollista tehdä vanhempanakin eli jo eläkeiän ylittäneenä, jos tekijästä siltä tuntuu. Ikääntyneen voimavarat luonnollisesti hiipuvat, mutta tietotaitoa on kertynyt vuosikymmenien saatossa. On sääli ylenkatsoa sitä vain tekijänsä iän vuoksi.

Esko Aho puhuu palkkatyöstä. Vanha rouva määrittelee tänään työn itselleen uudella tavalla. Hän kokee eläkeläisenä tekevänsä työtä siinä missä muutkin, mutta toisella sektorilla. Hän on liittynyt kulttuurintuottajiin. Hän on tehnyt harrastamisesta itselleen mielekkään uran, jota elää päivittäin ja josta hän saa hyvää mieltä itselleen ja ennen kaikkea tuottaa sitä muille. Iloista ja vapauttavaa työtä. Vapaaehtoistyötä. Jaksamisensa mukaan.

Vuosia sitten vanha rouva opiskeli logoterapiaa. Hän alkoi käyttää siitä nimitystä logofilosofia, semanttisista syistä. Hän luki, miten ihmisen fyysinen huippu kääntyy alamäkeen kolmikymppisenä, psyykkinen jaksaminen viisikymppisenä mutta henkinen kehitys jatkaa kasvuaan viimeiseen hengenvetoon asti. Se tarkoittaa, että elämälle, viikoille, päiville ja hetkille on löydettävissä tarkoitus. Merkitys. Se tarkoittaa, että vanha rouva on muutakin kuin eläkeläinen, äiti tai varaosilla paikattu ylipainoinen krämppä. 

Vanha rouva pitää hyvien hetkien päiväkirjaa, yleensä päänsä sisällä. Hän haluaa huomata arjessa pienetkin hyvät asiat, joita helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Hän haluaa vähentää ongelmakeskeisyyttä ja vanhojen vatvomista. Päivän aikana on tapahtunut asioita, joista voi olla kiitollinen.  Rouva voi pysähtyä hetkeksi pohtimaan mikä on hänen vastuunsa tulevasta elämästä eli mitä mahdollisuuksia on vielä toteutettavana. Hän ajattelee, että elämällä on tehtäväluonne. Ei elämältä kannata mitään ryhtyä vaatimaan. Kannattaa tarjota sille jotain itse, kykyjensä ja jaksamisensa mukaan. Siitä syntyy merkityksellisyyden tunne. Vanha rouva tietää, että se tunne kantaa huonoina aikoina.

Kaunis syyspäivä ja filosofointiin uponnut fasaani keittiön ikkunalla, kukkalaatikossa kellokanervien keskellä.