Sekavat oli markkinat Moskovassa

”Kautta aikain vieraille on ollut ihme uus, äiti-Venäjämme luonteen kaksikasvoisuus.

Tää maa loistaa rikkaudessaan, tää maa murhaa kurjuudellaan. Tää maa, jonka historiaa vastakohdat kirjoittaa.”

Näin laulaa moskovalaisten kuoro musikaali Dr Zhivagon prologissa, tyylikkäissä turkiskauluksissaan, palvelijansa ranskalaistyylisissä asuissaan. Eliitti voi toistaiseksi hyvin. Vallankumous ei ole puhjennut, sisällissotaa ei vielä käydä. Wanha rouwa tietää olevansa eräs tuossa isossa kuorossa. Hän on kuunnellut ja nauttinut löytämästään Broadway-tulkinnasta, tutkinut nuotteja ja tunnustellut säveliä. Luvassa on hienoa ja puhuttelevaa musiikkia.

Tämä musikaali kertoo tarinaa ihmisenä olemisesta, valinnoista, rakkaudesta ja sen puutteesta, virheistä ja niiden seurauksista. Kehyskertomuksena tapahtumille on aika ennen sotaa, sen aikana ja sodan jälkeen, usean vuoden kuluessa. Rouwa toteaa lyhyesti, että kyseessä oli Venäjän vallankumouksen jälkeinen sisällissota, jossa bolsevikit voittivat monarkistit. Todellisuudessa tilanne oli laajalla Venäjällä hirvittävä. Se oli kaoottinen ja sekasortoinen. Kuvaavaa on , ettei sota milloinkaan edes virallisesti loppunut. Ei tehty aselepoa, ei rauhansopimusta. Sodan katsotaan alkaneen vuonna 1917 ja päättyneen 1922 kun puna-armeija voitti ja valloitti Vladivostokin. Wanha rouwa näkee tarinassa yhtymäkohtia nykypäivän epätoivoisiin sisäpoliittisiin sotkuihin maailmalla.

Keitä olivat tarinan bolsevikit, mihin ryhmään lääkäri ja runoilija Juri Zhivago kuului tai pakotettiin kuulumaan? Kuka tunnusti mitäkin väriä? Wanha rouwa penkoo esiin faktoja. Leninin johtamat bolsevikit olivat ”punaisia”, vallankumouksellisia kommunisteja. Heitä vastustavat ”valkoiset” olivat tsaarin armeijan kenraaleja ja kasakoita. Pieni ryhmä ”mustia” anarkisteja taisteli kumpaakin muuta väriä vastaan ja löytyipä joukosta vielä ”vihreitä”, jotka julistivat olevansa nationalisteja, konservatiivi-liberaaleja vastavallankumouksellisia. Joukkoon kuuluminen tuntuu olleen tärkeä juttu. Mahtoiko se kuitenkaan olla kovin tärkeää runoilija-Jurille?

Sisällissodan aikana niin punaiset kuin valkoiset joukot joutuivat tuhlaamaan voimiaan kukistaakseen talonpoikien ja maalaisväestön kapinoita. Syntyi kummallisia sisäisiä rintamia, sillä kapinoitsijat maaseuduilla vastustivat Leninin maatalouteen kohdistuvaa kontrollia. Ota sitten selvää, kuka oli kenenkin joukoissa, puolella tai vastaan missäkin vaiheessa sotaa. Sekavat olivat markkinat ja meno sen mukaista.

Punaisilla oli aseenaan salainen ja poliittinen poliisi, Tseka. Se kohteli julmasti kiinniotettuja. Murhat ja terrori-iskut olivat arkipäivää, suoritettiin massapidätyksiä, vangittiin ilman oikeudenkäyntiä, kidutettiin ja teloitettiin. Oli propagandavoittoja puolin ja toisin. Tehtiin vallankaappauksia, muodostettiin väliaikaishallituksia, hyökättiin ja vastattiin hyökkäyksiin, kaupungeissa, Uralin alueella ja Siperiassa. Tsaariperhe murhattiin vuonna 1918, jolloin bolsevikit olivat vallassa Pietarissa ja Moskovassa. Kasakat puolestaan hallitsivat Donin aluetta ja Ukrainaa.

Mistä saatiin sotilaat rintamille? Rouwa etsii tietoa. Venäjän armeija luotiin työläisten ja talonpoikien punakaartien pohjalle, ensin joukkovärväyksin, sitten asevelvollisuuslain nojalla. Tästä puhutaan myös musikaalissa. Kaiken organisaattorina toimi Lev Trotski. Hänellä oli tosin ongelma. Kahden kuukauden aikana onnistuttiin kyllä värväämään 100 000 vapaaehtoista lupaamalla heille jokapäiväinen ateria, mutta upseeristoa ei ollut entuudestaan olemassa. Kuka kouluttaisi noviisit? Trotski lupasi tsaarin armeijan entisille upseereille, että he voisivat kyllä jatkaa kouluttajina. Rouwa tulkitsee tämän tarkoittavan, että he saivat pitää päänsä. Todellinen valta annettiin tietenkin poliittisille komissaareille. Tällaisiin historian pyörteisiin joutuivat Zhivagon päähenkilöt. Mitkä seuraukset heitä kohtasivat? Sen kertoo musikaali.

Tiedetään, että sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjä oli taloudellisesti raunioina. Katovuodet koettelivat maataloutta vuosina 1920-21. Siinä missä lokakuun vallankumous kommunistien johdolla vuonna 1917 oli ollut veretön, sisällissota vaati 9 miljoonaa uhria. He kuolivat taisteluissa tai nääntyivät nälkään. Miljoona pakeni maasta välttääkseen uuden järjestelmän vaatimukset ja mahdolliset tuomiot.

Mitä teki Juri Zhivago selvittyään kuin ihmeen kaupalla sodasta? Lääkärinä hän huolehti Moskovan köyhistä mutta runoilijana hän oli jatkuvasti valtion hampaisssa. Hänen tekstinsä kiellettiin ja häntä vainottiin. Tässä kohtaa wanha rouwa näkee rinnastuksen romaanin eli Tohtori Zhivagon kirjoittajaan, Boris Pasternakiin, torjuttu runoilija hänkin.

Vaan kuka oli Jurin inspiraation lähde, tuo salaperäinen nainen, jonka varjo seuraa häntä läpi vuosien? Rouwa pihtailee vielä paljastusta. Sen aika koittaa kyllä.

Nobel-romaani, jonka palkintoa Pasternak ei saanut koskaan noutaa. Julkaistiinkin muualla, ensin.

Musikaalia pukkaa

Wanha rouwa istuskelee teatterin punaisessa lämpiössä käsikirjoitus, nuotit ja laululistat edessään. Luvassa on järkälemäinen projekti vanhojen ja uusien ystävien seurassa. Viulunsoittajasta tutut kasvot ovat paikalla kuin myös uusia, musikaalin teosta kiinnostuneita, eri-ikäisiä miehiä, naisia ja lapsia. Tutut ja turvalliset ohjaajat Joonas, Osku ja Anniina ryhtyvät heti toimeen, rutiinilla. Koska on ensimmäinen Tohtori Živagon lukuharjoitus, pitkä teksti luetaan ja tarinan edetessä kuunnellaan musiikit. Kapellimestari- Samuli vielä kokoaa omia joukkojaan eli liveorkesteria, joten porukka kuuntelee musikaalin Broadway-version, saadakseen käsityksen mahtavasta teoksesta ja sen rakenteesta. Laulut ovat englanniksi ja kaikki seuraavat silmä tarkkana suomenkielisiä sanoja plarista. Jenkkirakenne eroaa suomalaisesta, mutta kartalla onnistutaan silti etenemään.

Ja onhan teos mahtava. Wanhan rouwan ihokarvat nousevat pystyyn tunteisiin vetoavissa duetoissa, trioissa ja kuoro-osuuksissa. Hän tirauttaa pari kyyneltäkin finaalikappaleessa, niin puhuttelevasti siellä laulaa pieni tyttö. Edessä oleva haaste ei ole helppo, mutta lopputulos palkitsee, jahka tehdään hurjasti töitä kesäisten lauluharjoitusten merkeissä ja myös itse kukin omillaan kotona.

Wanha rouwa on ollut urallaan mukana erilaisissa musiikkituotannoissa. Revyy koostuu ajankohtaisista sketseistä, joita höystetään ja väritetään musiikkikappalein. Tunnelma on kepeä, huumorilla on tärkeä rooli yleisön viihdyttämisessä. Musiikkinäytelmä kertoo tarinan, jossa laulut nivoutuvat kertomaan tapahtumista ja niiden tunnelmista. Se voi olla pieni tuotanto, jossa on rajallinen määrä laulavia näyttelijöitä intiimissä tilassa mutta taustalla sitäkin näyttävämpi audiovisuaalinen show. Puheosuudet ovat kuitenkin tärkeässä osassa.

Musikaali on läpisävelletty itsenäinen teos. Se voi olla komediallinen, romanttinen tai käsitellä kipeitäkin aiheita kuten Živago. Se kertoo kokonaisen tarinan, jossa tunteet ilmaistaan laululla ja tanssilla pikemmin kuin puheella. Musikaalin tuotanto edellyttää raskaampaa koneistoa kuin musiikkinäytelmän. Tarvitaan paljon laulutaitoisia sivuhenkilöitä, iso ensemble. Tuo suurten joukkokohtausten kaarti kannattelee teoksessa ajan, paikan ja tunnelmien onnistumista. Kaikki eivät ole koko aikaa näyttämöllä näkyvissä, vaikka ovat lauluissa mukana. Tämä edellyttää laulajilta, ohjaajilta ja äänimieheltä saumatonta yhteistyötä ja hyvää ennakkosuunnittelua.

Wanha rouwa on innoissaan. Hän saa tehdä Anna Gromekon roolin. Tämä hyväntahtoinen Juri Živagon kasvatusäiti sekä Jurin tulevan vaimon eli Tonjan  äiti kuolee pois näyttämöltä tarinan varhaisessa vaiheessa. Rouwa ei tietenkään siirry lepohuoneen sohvalle kahvia kittaamaan vaan heittäytyy joukkokohtauksiin, laulamiseen ja lavastemiehen näkymättömään rooliin.

Näytelmässä on paljon sivuhenkilöitä, jotka viivähtävät parrasvaloissa hetken. He ovat silti kokonaisuuden kannalta tärkeitä eli pienetkin roolit tehdään hyvin.  Mikäli sama näyttelijä esittää useita eri hahmoja, hänen pitää paneutua hahmoihinsa niin, ettei niistä tule vain saman tyypin toisintoja eri vaatetuksessa. Rouwa itse pohtisi millä tavoin hänen hahmonsa toisivat esiin eri statuksia. Millaiset olisivat heidän suhteensa kohtauksen muihin hahmoihin?  Kuinka he liikkuvat, puhuvat ja ”ovat nahoissaan”?  Mikä on heille itse kullekin ”tyypillistä”?  On kutkuttavan ihanaa pohdiskella kyseisiä seikkoja ja harjoitella variaatioita peilin edessä. Wanha rouwa ei tässä musikaalissa kuitenkaan puhu kuin Annan hahmona. Anna on aikansa nainen, hyvin toimeentuleva, arvostettu. Kunnes….

Harras keskittyneisyys vallitsee lukuharkoissa. Tarina otetaan omaksi. Kuva: Seppo Suominen

Omaperäinen Hurme ja Making of Lea

Wanha rouwa on tullut sivusta seuranneeksi Juha Hurmeen eloa, oloa ja tuotantoa jo vuosien ajan. Aluksi hän tiesi tietävänsä tämän, nykyään sanoo jo tuntevansa. Ovathan he istuneet opettajana ja oppilaana pöydän vastakkaisilla puolilla kokonaisen viikon ajan Sodankylän kirjoittajakursseilla, muutama tovi sitten. Wanha rouwa luonnollisesti oppivana osapuolena.

Jos haluaa luoda kuvan Juha Hurmeesta ihmisenä ja taiteilijana, on haastavan tehtävän edessä. Yksi aanelonen ei riittäisi. Hän on innovaattori, ekologi, maailmanparantaja, sivistäjä ja hauskuuttaja samassa nahassa. Hän on energinen ja asenteita pöyhivä aina provokaatioon asti. Hänen julkinen minänsä toimittaa, antaa haastatteluja, kirjoittaa. Hänen siviiliminänsä on yksityinen, kuten kenen tahansa pienen lapsen isän, joka ei itse enää ole mikään poikanen. On nähnyt ja kokenut. Kaikenlaista.

Olipa kerran Kustavi ja on vieläkin. Olipa siellä kesästä toiseen Volter Kilpi- viikko, jonka suojelijana ja idean isänä toimi eräs Juha H., opettajan poika Turun liepeiltä. Wanha rouwa oli aikoinaan yrittänyt kahlata läpi Kilven kirjoittamaa tiiliskiveä nimeltä Alastalon salissa, siinä kuunaan onnistumatta. Juha H:n tiiviit, minimalistiset, hauskat ja vetoavat näyttämötulkinnat Kilven tuotannoista saivat rouwan sulamaan. Esitykset ohjattiin niityille ja kallioille, meren äärelle ja purkutalojen pihoihin. Silloin wanha rouwa kiinnostui.

Rouwa alkoi lukea Juha H:n romaaneja. Hän ihastui Nyljetyt ajatukset- vaelluskirjaan, jossa pojat soutavat Turusta pitkin länsirannikkoa  Airolan Outin Saha-kahvilaan Kokkolan Ykspihlajaan, Potin rantaan. Makustelevat ja vatkaavat mennessään suomalaista kulttuurihistoriaa yhtä olan takaa kuin vetävät vuorotellen airoja vellovassa meressä. Ja tämä kaikki on totta ja tapahtunutta. Rouwan on pakko mainita Outi, koska tämän kanssa hän aloitti musiikki-ja teatteriuransa 70-luvun pohjalaisessa osakunnassa Turussa. Pieni on maailma ja suuret ovat olleet Juhan ja Outin työt ja teot.

Hurmeen Niemi on Finlandia-palkittu Suomen kulttuurihistorian perusteos, joka höystää tieteistekstiä romaanille tyypillisin maustein. Lue niin ymmärrät, mitä rouwa tarkoittaa. Hurme nostaa muun muassa sekä Kalevalan että Aleksis Kiven tuotantoineen ansaittuun arvoon. Tällä aasinsillalla rouwa pääseekin varsinaiseen aiheeseensa eli Making of Lea- näytelmään, jonka rouwa ja siippa näkivät Kom-teatterissa. Hurme ohjasi sen nuoren polven komilaisten taitaviin käsiin, Wilma Melasniemen, Paavo Kinnusen ja Niko Saarelan sekä jokusen muun.  

Jos sinua askarruttavat kysymykset ”Mistä me tulemme?” ja ”Keitä me olemme?”, istut oikean näytelmän katsomossa. Making of Lea kertoo Suomen ja suomalaisuuden synnytystuskista aikana, jolloin tällä niemellä puhuttiin ja kirjoitettiin sivistyskielillä kuten ruotsilla, saksalla, venäjällä ja ranskalla, vaan ei vielä suomeksi, ennen Kiveä. Fennomaanit eli suomenmieliset ylioppilaat tukivat tätä rahvaan kieltä tuottamalla Kiven suomenkielisiä näytelmiä esityksiksi. Ei Kivikään suomea kunnolla osannut, Stenvall oli itse ruotsinkielinen. Komedia Making of Lea kertoo Lea-näytelmän saattamisen ensi-iltaan varsin epäsuotuisissa oloissa. Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Pääosan esittäjä Charlotte Raa on Tukholmasta, eikä osaa kieltä. Hän pajattaa monologinsa ulkoa ruotsalaisella sinnikkyydellä. Wanha rouwa hirnahtelee katsomossa. Häntä tämä ponnistus kutkuttaa, olihan hän entisessä elämässään kieltenopettaja.

Wanha rouwa tutustui aikoinaan perin pohjin A. Kiveen ja tämän tuotantoon yliopistolla kotimaisen kirjallisuuden opinnoissaan. Hän nauttii Hurmeen terävistä oivalluksista ja brechtiläisittäin höystetystä tekstistä. Ei ole tarkoitus, että nyky-yleisö samastuu liikaa hahmoihin lavalla. Hurme osaa vieraannuttamisen taidon. Käsiohjelman kanteen hän on kirjannut johtoajatuksensa: Suomalaisuuden puolella - ei ketään vastaan. Varsin ajankohtainen kannanotto!

Rouwa antaa erikoiskehut ja papukaijamerkin ”yleisötyön ydinjengiläisille”, jotka ovat laatineet 34-sivuisen opepaketin. Se sisältää materiaalia esityksen käsittelyyn ennen ja jälkeen katsomisen. Wanhana pedagogina rouwa käy sen läpi huvikseen. Siinä on aimo pläjäys ilmaisuharjoitteita, faktaa ja leikkimielistä osallistamista sekä analyysivinkkejä eri-ikäisille oppilaille. Loistavaa työtä!

Missä tapaamme Juha Hurmeen seuraavan kerran? Tiettävästi hän suunnittelee Tuomari Nurmion kanssa poikkitaiteellista Kalevala-kulttuuriviikkoa tapahtuvaksi tulevaisuudessa, ehkä jo ensi vuonna. Sodankylään hän ei enää ennätä draaman kirjoittamista opettamaan, mutta varmasti retkeilee pohjoisessa puolustamassa uhanalaista alkuperäisluontoa. Suomalaisuutta parhaimmillaan, ylikansallisia yhtiöitä vastaan. 

Roolihahmot "Stenan" Leassa. Ihailemassa Gogolin pää ja Dostojevskin yläruumis.

Phileas Fogg valloittaa jälleen

Onko siitä tosiaan jo viisikymmentä vuotta ja rapiat kun wanha rouwa heittäytyi vanhempiensa parisängylle, tyynyvuoren päälle kirjoja ahmimaan? Eikä pelkästään kirjoja, vaan sinappipäällysteistä Ylhäisten legendaarista näkkileipää, jonka muruset kerta toisensa jälkeen ärsyttivät töistä palaavaa äitiä.  

Sinappinäkkärin säestyksellä tuli hotkittua lasten seikkailukirjasarjoja sekä varsinkin Jules Vernen nuorille tarkoitettuja tieteiskirjoja. Ne olivat houkuttelevia matkakertomuksia ja maantieteellisine yksityiskohtineen varsin uskottavia.  Matka maan keskipisteeseen kuvasi miten yksinkertaisesti Islannista pääsee siirtymään tulivuoren kautta Italiaan ja siellä taas ylös ja ulos ihmisten keskelle Stromboli- vuoren kautta. Matkalla tietysti seikkaillaan muinaiseläinten parissa ja koetaan kauhun hetkiä.

Maasta kuuhun kertoo tykkikerhosta, joka turhautuu tekemättömyyteensä, kun USA:n sisällissota päättyy. Mikäpä sen kiehtovampi kokeilu kuin rakentaa ihmisen asuttava luoti ja ampua se taivaalle tavallisen, pyöreän kuulan sijasta.

Kapteeni Nemo matkaa Nautiluksellaan maailman merillä teoksessa Sukelluslaivalla maapallon ympäri, sarvivalasta etsimässä ja kuumailmapallopurjehtija päätyy elämään autiolla saarella kirjassa Salaperäinen saari.

Wanha rouwa seurasi Vernen tarinoita myös televisioversioina. Tsaarin kuriiri kertoi viestinviejän seikkailuista 1800-luvun Venäjällä, jossa Siperian läpi oli kuljettava sota-aikana henkensä kaupalla. Onneksi väliin romantiikka jaksoi kukkia.

Maailman ympäri 80 päivässä kirjoitettiin vuonna 1872 ja se vie lukijansa Lontoon Reformikerholle herrainklubille, jossa Phileas Fogg heittäytyy impulsiivisesti vedonlyöntiin siitä, pystyykö hän kiertämään maailman 80 päivässä höyrylaivoilla ja junilla. Tuo kaavoihin kangistunut, rauhallinen herrasmies ottaa kumppanikseen ranskalaisen palvelijansa Jean Passepartout´n, joka on itse kyllästynyt maailmanmatkailuun. Monen seikkailun ja mutkan kautta seurueeseen liittyvät leskiroviolta pelastettu Rva Aouda, sekä brittiläinen salapoliisi Wilbur Fix, joka uskoo Phileas Foggin oleva etsitty pankkirosvo. Matka jatkuu, joukkion ennalta sovittu paluuaika lähestyy ja ylittyy. Peli näyttää jo olevan menetetty ja veto hävitty, mutta kellojen siirtämättä jättämisen vuoksi seurue palaakin Lontooseen vuorokauden etuajassa ja ennättää Reformiklubille juuri kun sekunnit ovat kulumassa umpeen.

Salon Teatteri on tuottanut teoksesta koko perheen näytelmän, jonka on käsikirjoittanut Laura Eason ja ohjannut Laura Hurme. Wanha rouwa istuu katsomossa siippoineen lapsiperheiden keskellä ja eläytyy näkemäänsä, joka on oikea visuaalisuuden riemuvoitto. Parkettilattiaa hallitsee jättikokoinen kompassi. Kekseliäillä kikoilla pieni näyttämö saadaan venymään maailmanympärysmitalliseksi. Elementit käännetään kevyesti ympäri ja irtorekvisiitta taipuu milloin laivaksi, milloin junaksi, milloin norsuksi. Jättimäinen taustakangas toimii projisointipintana videoille ja historiallisille kuville sekä harsona, jonka läpi katsoja näkee yläkerrassa Foggin kodin tai kuumailmapallon matkustajat.

Wanha rouwa oli entisessä elämässään kansankynttilä, joten hän arvostaa kuin varkain tarinaan ympättyä pedagogiikkaa. Liikkuva kuva matkareitteineen sekä hahmojen replikointi tuottavat maantieteen oppitunnin leveyspiireistä ja minuuttien muutoksista itään siirryttäessä. Brittiläisen imperiumin laajuus, passipolitiikka ja USA:n itsenäisyystaistelu saavat sijansa tarinan kulussa. Hienoa!

Wanha rouwa tietää, ettei ole helppoa tehdä näytelmää, jonka kohderyhmänä on sekalainen seurakunta alakouluikäisistä eläkemummoihin (sic!).  Työryhmä selviää haasteesta. Rouwa nauttii erityisesti hienoista sivurooleista, joissa yhdeksän näyttelijää onnistuvat luomaan 50 hahmosta tunnistettavia ja uskottavia tyyppejä. Ei mikään iisi tehtävä! Kerronnan rytmi vaihtelee hienosti still-kuvien ja hidastusten keinoin. Rouwa on aivan myyty myrsky-kohtauksessa, jossa laiva keikkuu vellovan meren armoilla. Siinä hahmojen liike, valot, videokuva ja ääniefektit osuvat kaikki sataprosenttisesti kohdilleen.

Salon teatterin Maailman ympäri 80 päivässä on jälleen kerran osoitus paikallisen harrastajateatterin innosta ja sitoutumisesta. Yksikään esiintyjä ei ole leipiintynyt eikä turhautunut työskentelyynsä. Lapsiyleisöä ei aliarvioida eli ohjaus, lavastus, puvustus, äänimaailma ja valot sekä videot on tehty korkein tavoittein. Ei halvalla eikä rimaa hipoen vaan paneutuen, taidolla ja täydestä sydämestä. Ja yksi suloisimmista sydäntenmurskaajista on muuten teatterikoira Armi. Hänkin tekee hyvää roolityötä, teki jo Shakespearen Macbethissä, kultaisessa kauluksessaan. Hau great!

Kiinaa ja Intiaa, hiukan kelttiläistä ja ripaus välimerellistä. Ympäri maailmaa.