Verkossa eli netissä - vai?

Mistä löytyy hurjia, hauskoja, outoja, hulluja ja utopistisiakin ajatuksia? Minne ideanikkarit ja visionäärit kokoontuvat esittelemään keksintöjään ja hankkimaan niille rahoitusta? Slushiin. Siis mihin? Wanha rouwa on entisessä elämässään osannut kieliä ja hänelle ´slush´ on vain sulavaa lunta, pehmeää mutaa tai hölmöksi kuvattu tunne.

Slush on kasvuyritystapahtuma, jossa keksijät ja rahoittajat etsivät toisiaan. Wanha rouwa ei sinne mene, koska ei edusta kumpaakaan. Hän vain lukee siitä ja ihmettelee maailmanmenoa.

Millaista olisi rouvan aamuinen elämä, jos hänenkin vuoteensa anturi välittäisi viestiä asunnon tekniikalle että nyt ollaan kuulkaa heräämässä koska rouvan syke muuttuu? Valot alkaisivat vähitellen kirkastua, kahvinkeitin sykähtäisi käyntiin omia aikojaan, makuuhuoneen lämpö alkaisi nousta päivätasolle ja rauhallinen musiikki herättelisi uusiin haasteisiin. Ei lupaavaa. Vanha rouva nimittäin heräilee useita kertoja öisin. Siinä valoshowssa ja jatkuvassa kahvinkeitossa ei olisi hänelle juurikaan mieltä.

Rouvalla olisi ranteessaan älykello, joka tallentaa jatkuvaa dataa rouvan stressitilasta päivän aikana ja antaa hänelle sanallisia ohjeita kun tunnetilapiikki nousee hälyttävälle tasolle. Rouva epäilee kyllä itse tietävänsä milloin häntä potuttaa liikaa ja osaa  keinot olonsa helpottamiseksi. Älykello tarjoaa hänelle myös pelillisiä fantasiaseikkailuja ajan tappamiseksi. Rouva ei halua tappaa aikaa sillä hän ymmärtää lopullisen lähdön lähestyvän päivävauhtia. Döden närmar sig, i alla fall.

Entäpä yksilöllinen dieettilounas, jonka kuriiri tuo? Ei enää äitien tekemää vaan robottien kokkaamaa! Pienen lepohetken jälkeen (muista kytkeä vuodeanturi pois päältä kännykällä) rouva keskittyisi webbijoogaan, satojen muiden vanhojen rouvien kanssa mutta ylhäisessä yksinäisyydessään. Joogaopettaja nimittäin toimii tuhansien kilometrien päässä ja on rouviin yhteydessä kameroiden avulla. Palaute kyllä tulee, Intiasta tai muualta edullisen työvoiman maasta. In pidgin English?

Kesken webbijoogatunnin vanhan rouvan kultaakin kalliimpi älykänny työntää ilmoille fanfaarin. Hän saa mainosviestin lempiorkesterinsa keikasta, ja algoritmi mahdollistaa lippuostoksen saman tien, vilauttamalla ensin rouvan henkilökohtaista kalenteria. ”Tilaa on, sopii aikatauluihisi! Klikkaa tästä ja anna biometrinen tunnistus, että tiedämme sinun olevan sinä.” (tunnistavat sydämen sykkeestä).

Rouva käy suihkussa ja älykello tietää hänen olevan lähdössä jonnekin. Se muistuttaa, että sähköauton lataus kannattaa tarkistaa ja lähin latauspiste tsekata näytöltä ennen lähtöä. Maksun voi suorittaa latauksen yhteydessä. Kyllä läppäri on niin out ja känny niin in!  Paitsi että näyttöruutu on pieni ja rouvan näkö kehno. Tihrustaminen raivostuttaa rouvaa, pulssi nousee ja kello pyytää rauhoittumaan. Onneksi se sentään puhuu selkeällä äänellä.

Jos wanha rouwa olisi työelämässä, hän viettäisi melko usein etätyöpäiviä ilman työyhteisöään. Ei hätää, johan siihenkin on yksinäisyyttä helpottava keksintö olemassa. On mahdollista luoda virtuaalitodellisuusyhteys toisistaan etäällä olevien perheenjäsenten tai kollegoiden välille. Virtuaalilasit päähän molemmissa päissä niin ollaankin jo samassa tilassa, vaikkapa päiväkahvien merkeissä. Hm….

Wanha rouwa pudistaa päätään ja käynnistää vanhan windowsin ikääntyneen työpöytänsä ääressä. Koneenrakkine lämpiää useita minuutteja ja odotellessaan rouva tassuttaa latailemaan vanhaa kahvinkeitintään. Hitaasti hyvää tulee, näillä vuosilustoilla. Nauttikoot tulevaisuudestaan ne, joilla se on edessä. Rouvalla on tämä päivä ja siitä tulee ihan hyvä näinkin.

Netissä eli verkossa, olit kärpänen tai et.