Sekavat oli markkinat Moskovassa

”Kautta aikain vieraille on ollut ihme uus, äiti-Venäjämme luonteen kaksikasvoisuus.

Tää maa loistaa rikkaudessaan, tää maa murhaa kurjuudellaan. Tää maa, jonka historiaa vastakohdat kirjoittaa.”

Näin laulaa moskovalaisten kuoro musikaali Dr Zhivagon prologissa, tyylikkäissä turkiskauluksissaan, palvelijansa ranskalaistyylisissä asuissaan. Eliitti voi toistaiseksi hyvin. Vallankumous ei ole puhjennut, sisällissotaa ei vielä käydä. Wanha rouwa tietää olevansa eräs tuossa isossa kuorossa. Hän on kuunnellut ja nauttinut löytämästään Broadway-tulkinnasta, tutkinut nuotteja ja tunnustellut säveliä. Luvassa on hienoa ja puhuttelevaa musiikkia.

Tämä musikaali kertoo tarinaa ihmisenä olemisesta, valinnoista, rakkaudesta ja sen puutteesta, virheistä ja niiden seurauksista. Kehyskertomuksena tapahtumille on aika ennen sotaa, sen aikana ja sodan jälkeen, usean vuoden kuluessa. Rouwa toteaa lyhyesti, että kyseessä oli Venäjän vallankumouksen jälkeinen sisällissota, jossa bolsevikit voittivat monarkistit. Todellisuudessa tilanne oli laajalla Venäjällä hirvittävä. Se oli kaoottinen ja sekasortoinen. Kuvaavaa on , ettei sota milloinkaan edes virallisesti loppunut. Ei tehty aselepoa, ei rauhansopimusta. Sodan katsotaan alkaneen vuonna 1917 ja päättyneen 1922 kun puna-armeija voitti ja valloitti Vladivostokin. Wanha rouwa näkee tarinassa yhtymäkohtia nykypäivän epätoivoisiin sisäpoliittisiin sotkuihin maailmalla.

Keitä olivat tarinan bolsevikit, mihin ryhmään lääkäri ja runoilija Juri Zhivago kuului tai pakotettiin kuulumaan? Kuka tunnusti mitäkin väriä? Wanha rouwa penkoo esiin faktoja. Leninin johtamat bolsevikit olivat ”punaisia”, vallankumouksellisia kommunisteja. Heitä vastustavat ”valkoiset” olivat tsaarin armeijan kenraaleja ja kasakoita. Pieni ryhmä ”mustia” anarkisteja taisteli kumpaakin muuta väriä vastaan ja löytyipä joukosta vielä ”vihreitä”, jotka julistivat olevansa nationalisteja, konservatiivi-liberaaleja vastavallankumouksellisia. Joukkoon kuuluminen tuntuu olleen tärkeä juttu. Mahtoiko se kuitenkaan olla kovin tärkeää runoilija-Jurille?

Sisällissodan aikana niin punaiset kuin valkoiset joukot joutuivat tuhlaamaan voimiaan kukistaakseen talonpoikien ja maalaisväestön kapinoita. Syntyi kummallisia sisäisiä rintamia, sillä kapinoitsijat maaseuduilla vastustivat Leninin maatalouteen kohdistuvaa kontrollia. Ota sitten selvää, kuka oli kenenkin joukoissa, puolella tai vastaan missäkin vaiheessa sotaa. Sekavat olivat markkinat ja meno sen mukaista.

Punaisilla oli aseenaan salainen ja poliittinen poliisi, Tseka. Se kohteli julmasti kiinniotettuja. Murhat ja terrori-iskut olivat arkipäivää, suoritettiin massapidätyksiä, vangittiin ilman oikeudenkäyntiä, kidutettiin ja teloitettiin. Oli propagandavoittoja puolin ja toisin. Tehtiin vallankaappauksia, muodostettiin väliaikaishallituksia, hyökättiin ja vastattiin hyökkäyksiin, kaupungeissa, Uralin alueella ja Siperiassa. Tsaariperhe murhattiin vuonna 1918, jolloin bolsevikit olivat vallassa Pietarissa ja Moskovassa. Kasakat puolestaan hallitsivat Donin aluetta ja Ukrainaa.

Mistä saatiin sotilaat rintamille? Rouwa etsii tietoa. Venäjän armeija luotiin työläisten ja talonpoikien punakaartien pohjalle, ensin joukkovärväyksin, sitten asevelvollisuuslain nojalla. Tästä puhutaan myös musikaalissa. Kaiken organisaattorina toimi Lev Trotski. Hänellä oli tosin ongelma. Kahden kuukauden aikana onnistuttiin kyllä värväämään 100 000 vapaaehtoista lupaamalla heille jokapäiväinen ateria, mutta upseeristoa ei ollut entuudestaan olemassa. Kuka kouluttaisi noviisit? Trotski lupasi tsaarin armeijan entisille upseereille, että he voisivat kyllä jatkaa kouluttajina. Rouwa tulkitsee tämän tarkoittavan, että he saivat pitää päänsä. Todellinen valta annettiin tietenkin poliittisille komissaareille. Tällaisiin historian pyörteisiin joutuivat Zhivagon päähenkilöt. Mitkä seuraukset heitä kohtasivat? Sen kertoo musikaali.

Tiedetään, että sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjä oli taloudellisesti raunioina. Katovuodet koettelivat maataloutta vuosina 1920-21. Siinä missä lokakuun vallankumous kommunistien johdolla vuonna 1917 oli ollut veretön, sisällissota vaati 9 miljoonaa uhria. He kuolivat taisteluissa tai nääntyivät nälkään. Miljoona pakeni maasta välttääkseen uuden järjestelmän vaatimukset ja mahdolliset tuomiot.

Mitä teki Juri Zhivago selvittyään kuin ihmeen kaupalla sodasta? Lääkärinä hän huolehti Moskovan köyhistä mutta runoilijana hän oli jatkuvasti valtion hampaisssa. Hänen tekstinsä kiellettiin ja häntä vainottiin. Tässä kohtaa wanha rouwa näkee rinnastuksen romaanin eli Tohtori Zhivagon kirjoittajaan, Boris Pasternakiin, torjuttu runoilija hänkin.

Vaan kuka oli Jurin inspiraation lähde, tuo salaperäinen nainen, jonka varjo seuraa häntä läpi vuosien? Rouwa pihtailee vielä paljastusta. Sen aika koittaa kyllä.

Nobel-romaani, jonka palkintoa Pasternak ei saanut koskaan noutaa. Julkaistiinkin muualla, ensin.