Musikaalia pukkaa

Wanha rouwa istuskelee teatterin punaisessa lämpiössä käsikirjoitus, nuotit ja laululistat edessään. Luvassa on järkälemäinen projekti vanhojen ja uusien ystävien seurassa. Viulunsoittajasta tutut kasvot ovat paikalla kuin myös uusia, musikaalin teosta kiinnostuneita, eri-ikäisiä miehiä, naisia ja lapsia. Tutut ja turvalliset ohjaajat Joonas, Osku ja Anniina ryhtyvät heti toimeen, rutiinilla. Koska on ensimmäinen Tohtori Živagon lukuharjoitus, pitkä teksti luetaan ja tarinan edetessä kuunnellaan musiikit. Kapellimestari- Samuli vielä kokoaa omia joukkojaan eli liveorkesteria, joten porukka kuuntelee musikaalin Broadway-version, saadakseen käsityksen mahtavasta teoksesta ja sen rakenteesta. Laulut ovat englanniksi ja kaikki seuraavat silmä tarkkana suomenkielisiä sanoja plarista. Jenkkirakenne eroaa suomalaisesta, mutta kartalla onnistutaan silti etenemään.

Ja onhan teos mahtava. Wanhan rouwan ihokarvat nousevat pystyyn tunteisiin vetoavissa duetoissa, trioissa ja kuoro-osuuksissa. Hän tirauttaa pari kyyneltäkin finaalikappaleessa, niin puhuttelevasti siellä laulaa pieni tyttö. Edessä oleva haaste ei ole helppo, mutta lopputulos palkitsee, jahka tehdään hurjasti töitä kesäisten lauluharjoitusten merkeissä ja myös itse kukin omillaan kotona.

Wanha rouwa on ollut urallaan mukana erilaisissa musiikkituotannoissa. Revyy koostuu ajankohtaisista sketseistä, joita höystetään ja väritetään musiikkikappalein. Tunnelma on kepeä, huumorilla on tärkeä rooli yleisön viihdyttämisessä. Musiikkinäytelmä kertoo tarinan, jossa laulut nivoutuvat kertomaan tapahtumista ja niiden tunnelmista. Se voi olla pieni tuotanto, jossa on rajallinen määrä laulavia näyttelijöitä intiimissä tilassa mutta taustalla sitäkin näyttävämpi audiovisuaalinen show. Puheosuudet ovat kuitenkin tärkeässä osassa.

Musikaali on läpisävelletty itsenäinen teos. Se voi olla komediallinen, romanttinen tai käsitellä kipeitäkin aiheita kuten Živago. Se kertoo kokonaisen tarinan, jossa tunteet ilmaistaan laululla ja tanssilla pikemmin kuin puheella. Musikaalin tuotanto edellyttää raskaampaa koneistoa kuin musiikkinäytelmän. Tarvitaan paljon laulutaitoisia sivuhenkilöitä, iso ensemble. Tuo suurten joukkokohtausten kaarti kannattelee teoksessa ajan, paikan ja tunnelmien onnistumista. Kaikki eivät ole koko aikaa näyttämöllä näkyvissä, vaikka ovat lauluissa mukana. Tämä edellyttää laulajilta, ohjaajilta ja äänimieheltä saumatonta yhteistyötä ja hyvää ennakkosuunnittelua.

Wanha rouwa on innoissaan. Hän saa tehdä Anna Gromekon roolin. Tämä hyväntahtoinen Juri Živagon kasvatusäiti sekä Jurin tulevan vaimon eli Tonjan  äiti kuolee pois näyttämöltä tarinan varhaisessa vaiheessa. Rouwa ei tietenkään siirry lepohuoneen sohvalle kahvia kittaamaan vaan heittäytyy joukkokohtauksiin, laulamiseen ja lavastemiehen näkymättömään rooliin.

Näytelmässä on paljon sivuhenkilöitä, jotka viivähtävät parrasvaloissa hetken. He ovat silti kokonaisuuden kannalta tärkeitä eli pienetkin roolit tehdään hyvin.  Mikäli sama näyttelijä esittää useita eri hahmoja, hänen pitää paneutua hahmoihinsa niin, ettei niistä tule vain saman tyypin toisintoja eri vaatetuksessa. Rouwa itse pohtisi millä tavoin hänen hahmonsa toisivat esiin eri statuksia. Millaiset olisivat heidän suhteensa kohtauksen muihin hahmoihin?  Kuinka he liikkuvat, puhuvat ja ”ovat nahoissaan”?  Mikä on heille itse kullekin ”tyypillistä”?  On kutkuttavan ihanaa pohdiskella kyseisiä seikkoja ja harjoitella variaatioita peilin edessä. Wanha rouwa ei tässä musikaalissa kuitenkaan puhu kuin Annan hahmona. Anna on aikansa nainen, hyvin toimeentuleva, arvostettu. Kunnes….

Harras keskittyneisyys vallitsee lukuharkoissa. Tarina otetaan omaksi. Kuva: Seppo Suominen