Phileas Fogg valloittaa jälleen

Onko siitä tosiaan jo viisikymmentä vuotta ja rapiat kun wanha rouwa heittäytyi vanhempiensa parisängylle, tyynyvuoren päälle kirjoja ahmimaan? Eikä pelkästään kirjoja, vaan sinappipäällysteistä Ylhäisten legendaarista näkkileipää, jonka muruset kerta toisensa jälkeen ärsyttivät töistä palaavaa äitiä.  

Sinappinäkkärin säestyksellä tuli hotkittua lasten seikkailukirjasarjoja sekä varsinkin Jules Vernen nuorille tarkoitettuja tieteiskirjoja. Ne olivat houkuttelevia matkakertomuksia ja maantieteellisine yksityiskohtineen varsin uskottavia.  Matka maan keskipisteeseen kuvasi miten yksinkertaisesti Islannista pääsee siirtymään tulivuoren kautta Italiaan ja siellä taas ylös ja ulos ihmisten keskelle Stromboli- vuoren kautta. Matkalla tietysti seikkaillaan muinaiseläinten parissa ja koetaan kauhun hetkiä.

Maasta kuuhun kertoo tykkikerhosta, joka turhautuu tekemättömyyteensä, kun USA:n sisällissota päättyy. Mikäpä sen kiehtovampi kokeilu kuin rakentaa ihmisen asuttava luoti ja ampua se taivaalle tavallisen, pyöreän kuulan sijasta.

Kapteeni Nemo matkaa Nautiluksellaan maailman merillä teoksessa Sukelluslaivalla maapallon ympäri, sarvivalasta etsimässä ja kuumailmapallopurjehtija päätyy elämään autiolla saarella kirjassa Salaperäinen saari.

Wanha rouwa seurasi Vernen tarinoita myös televisioversioina. Tsaarin kuriiri kertoi viestinviejän seikkailuista 1800-luvun Venäjällä, jossa Siperian läpi oli kuljettava sota-aikana henkensä kaupalla. Onneksi väliin romantiikka jaksoi kukkia.

Maailman ympäri 80 päivässä kirjoitettiin vuonna 1872 ja se vie lukijansa Lontoon Reformikerholle herrainklubille, jossa Phileas Fogg heittäytyy impulsiivisesti vedonlyöntiin siitä, pystyykö hän kiertämään maailman 80 päivässä höyrylaivoilla ja junilla. Tuo kaavoihin kangistunut, rauhallinen herrasmies ottaa kumppanikseen ranskalaisen palvelijansa Jean Passepartout´n, joka on itse kyllästynyt maailmanmatkailuun. Monen seikkailun ja mutkan kautta seurueeseen liittyvät leskiroviolta pelastettu Rva Aouda, sekä brittiläinen salapoliisi Wilbur Fix, joka uskoo Phileas Foggin oleva etsitty pankkirosvo. Matka jatkuu, joukkion ennalta sovittu paluuaika lähestyy ja ylittyy. Peli näyttää jo olevan menetetty ja veto hävitty, mutta kellojen siirtämättä jättämisen vuoksi seurue palaakin Lontooseen vuorokauden etuajassa ja ennättää Reformiklubille juuri kun sekunnit ovat kulumassa umpeen.

Salon Teatteri on tuottanut teoksesta koko perheen näytelmän, jonka on käsikirjoittanut Laura Eason ja ohjannut Laura Hurme. Wanha rouwa istuu katsomossa siippoineen lapsiperheiden keskellä ja eläytyy näkemäänsä, joka on oikea visuaalisuuden riemuvoitto. Parkettilattiaa hallitsee jättikokoinen kompassi. Kekseliäillä kikoilla pieni näyttämö saadaan venymään maailmanympärysmitalliseksi. Elementit käännetään kevyesti ympäri ja irtorekvisiitta taipuu milloin laivaksi, milloin junaksi, milloin norsuksi. Jättimäinen taustakangas toimii projisointipintana videoille ja historiallisille kuville sekä harsona, jonka läpi katsoja näkee yläkerrassa Foggin kodin tai kuumailmapallon matkustajat.

Wanha rouwa oli entisessä elämässään kansankynttilä, joten hän arvostaa kuin varkain tarinaan ympättyä pedagogiikkaa. Liikkuva kuva matkareitteineen sekä hahmojen replikointi tuottavat maantieteen oppitunnin leveyspiireistä ja minuuttien muutoksista itään siirryttäessä. Brittiläisen imperiumin laajuus, passipolitiikka ja USA:n itsenäisyystaistelu saavat sijansa tarinan kulussa. Hienoa!

Wanha rouwa tietää, ettei ole helppoa tehdä näytelmää, jonka kohderyhmänä on sekalainen seurakunta alakouluikäisistä eläkemummoihin (sic!).  Työryhmä selviää haasteesta. Rouwa nauttii erityisesti hienoista sivurooleista, joissa yhdeksän näyttelijää onnistuvat luomaan 50 hahmosta tunnistettavia ja uskottavia tyyppejä. Ei mikään iisi tehtävä! Kerronnan rytmi vaihtelee hienosti still-kuvien ja hidastusten keinoin. Rouwa on aivan myyty myrsky-kohtauksessa, jossa laiva keikkuu vellovan meren armoilla. Siinä hahmojen liike, valot, videokuva ja ääniefektit osuvat kaikki sataprosenttisesti kohdilleen.

Salon teatterin Maailman ympäri 80 päivässä on jälleen kerran osoitus paikallisen harrastajateatterin innosta ja sitoutumisesta. Yksikään esiintyjä ei ole leipiintynyt eikä turhautunut työskentelyynsä. Lapsiyleisöä ei aliarvioida eli ohjaus, lavastus, puvustus, äänimaailma ja valot sekä videot on tehty korkein tavoittein. Ei halvalla eikä rimaa hipoen vaan paneutuen, taidolla ja täydestä sydämestä. Ja yksi suloisimmista sydäntenmurskaajista on muuten teatterikoira Armi. Hänkin tekee hyvää roolityötä, teki jo Shakespearen Macbethissä, kultaisessa kauluksessaan. Hau great!

Kiinaa ja Intiaa, hiukan kelttiläistä ja ripaus välimerellistä. Ympäri maailmaa.