Wanha rouwa on tullut sivusta
seuranneeksi Juha Hurmeen eloa, oloa ja tuotantoa jo vuosien ajan. Aluksi hän
tiesi tietävänsä tämän, nykyään sanoo jo tuntevansa. Ovathan he istuneet
opettajana ja oppilaana pöydän vastakkaisilla puolilla kokonaisen viikon ajan
Sodankylän kirjoittajakursseilla, muutama tovi sitten. Wanha rouwa
luonnollisesti oppivana osapuolena.
Jos haluaa luoda kuvan Juha
Hurmeesta ihmisenä ja taiteilijana, on haastavan tehtävän edessä. Yksi
aanelonen ei riittäisi. Hän on innovaattori, ekologi, maailmanparantaja,
sivistäjä ja hauskuuttaja samassa nahassa. Hän on energinen ja asenteita
pöyhivä aina provokaatioon asti. Hänen julkinen minänsä toimittaa, antaa
haastatteluja, kirjoittaa. Hänen siviiliminänsä on yksityinen, kuten kenen
tahansa pienen lapsen isän, joka ei itse enää ole mikään poikanen. On nähnyt ja
kokenut. Kaikenlaista.
Olipa kerran Kustavi ja on
vieläkin. Olipa siellä kesästä toiseen Volter Kilpi- viikko, jonka suojelijana
ja idean isänä toimi eräs Juha H., opettajan poika Turun liepeiltä. Wanha rouwa
oli aikoinaan yrittänyt kahlata läpi Kilven kirjoittamaa tiiliskiveä nimeltä Alastalon salissa, siinä kuunaan
onnistumatta. Juha H:n tiiviit, minimalistiset, hauskat ja vetoavat
näyttämötulkinnat Kilven tuotannoista saivat rouwan sulamaan. Esitykset
ohjattiin niityille ja kallioille, meren äärelle ja purkutalojen pihoihin. Silloin
wanha rouwa kiinnostui.
Rouwa alkoi lukea Juha H:n
romaaneja. Hän ihastui Nyljetyt
ajatukset- vaelluskirjaan, jossa pojat soutavat Turusta pitkin
länsirannikkoa Airolan Outin
Saha-kahvilaan Kokkolan Ykspihlajaan, Potin rantaan. Makustelevat ja vatkaavat
mennessään suomalaista kulttuurihistoriaa yhtä olan takaa kuin vetävät
vuorotellen airoja vellovassa meressä. Ja tämä kaikki on totta ja tapahtunutta.
Rouwan on pakko mainita Outi, koska tämän kanssa hän aloitti musiikki-ja
teatteriuransa 70-luvun pohjalaisessa osakunnassa Turussa. Pieni on maailma ja
suuret ovat olleet Juhan ja Outin työt ja teot.
Hurmeen Niemi on Finlandia-palkittu Suomen kulttuurihistorian perusteos,
joka höystää tieteistekstiä romaanille tyypillisin maustein. Lue niin ymmärrät,
mitä rouwa tarkoittaa. Hurme nostaa muun muassa sekä Kalevalan että Aleksis Kiven tuotantoineen ansaittuun arvoon. Tällä
aasinsillalla rouwa pääseekin varsinaiseen aiheeseensa eli Making of Lea- näytelmään, jonka rouwa ja siippa näkivät
Kom-teatterissa. Hurme ohjasi sen nuoren polven komilaisten taitaviin käsiin,
Wilma Melasniemen, Paavo Kinnusen ja Niko Saarelan sekä jokusen muun.
Jos sinua askarruttavat kysymykset
”Mistä me tulemme?” ja ”Keitä me olemme?”, istut oikean näytelmän katsomossa. Making of Lea kertoo Suomen ja
suomalaisuuden synnytystuskista aikana, jolloin tällä niemellä puhuttiin ja
kirjoitettiin sivistyskielillä kuten ruotsilla, saksalla, venäjällä ja
ranskalla, vaan ei vielä suomeksi, ennen Kiveä. Fennomaanit eli suomenmieliset
ylioppilaat tukivat tätä rahvaan kieltä tuottamalla Kiven suomenkielisiä
näytelmiä esityksiksi. Ei Kivikään suomea kunnolla osannut, Stenvall oli itse
ruotsinkielinen. Komedia Making of Lea kertoo
Lea-näytelmän saattamisen ensi-iltaan varsin epäsuotuisissa oloissa. Kaikki
mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Pääosan esittäjä Charlotte Raa on
Tukholmasta, eikä osaa kieltä. Hän pajattaa monologinsa ulkoa ruotsalaisella
sinnikkyydellä. Wanha rouwa hirnahtelee katsomossa. Häntä tämä ponnistus
kutkuttaa, olihan hän entisessä elämässään kieltenopettaja.
Wanha rouwa tutustui aikoinaan
perin pohjin A. Kiveen ja tämän tuotantoon yliopistolla kotimaisen
kirjallisuuden opinnoissaan. Hän nauttii Hurmeen terävistä oivalluksista ja
brechtiläisittäin höystetystä tekstistä. Ei ole tarkoitus, että nyky-yleisö
samastuu liikaa hahmoihin lavalla. Hurme osaa vieraannuttamisen taidon.
Käsiohjelman kanteen hän on kirjannut johtoajatuksensa: Suomalaisuuden puolella - ei ketään vastaan. Varsin ajankohtainen
kannanotto!
Rouwa antaa erikoiskehut ja
papukaijamerkin ”yleisötyön ydinjengiläisille”, jotka ovat laatineet
34-sivuisen opepaketin. Se sisältää materiaalia esityksen käsittelyyn ennen ja
jälkeen katsomisen. Wanhana pedagogina rouwa käy sen läpi huvikseen. Siinä on
aimo pläjäys ilmaisuharjoitteita, faktaa ja leikkimielistä osallistamista sekä
analyysivinkkejä eri-ikäisille oppilaille. Loistavaa työtä!
Missä tapaamme Juha Hurmeen
seuraavan kerran? Tiettävästi hän suunnittelee Tuomari Nurmion kanssa
poikkitaiteellista Kalevala-kulttuuriviikkoa tapahtuvaksi tulevaisuudessa, ehkä
jo ensi vuonna. Sodankylään hän ei enää ennätä draaman kirjoittamista
opettamaan, mutta varmasti retkeilee pohjoisessa puolustamassa uhanalaista
alkuperäisluontoa. Suomalaisuutta parhaimmillaan, ylikansallisia yhtiöitä
vastaan.
Roolihahmot "Stenan" Leassa. Ihailemassa Gogolin pää ja Dostojevskin yläruumis. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti