Slangia ja silosäettä eli Shakespearea uusin tuulin

Oli Tampereen Työväen Teatteri. Oli Myrsky ja näytelmän viimeinen esitys. Oli loppuun myyty katsomo ja wanhan rouwan ympärillä laaja lauma paikallisia lukiolaisia opettajineen. Ilmassa leijui monien odotus uudesta näkökulmasta keskiaikaiseen tekstiin, Shakespearen tiettävästi viimeiseen. Tuohon alkemian, noitavainojen ja magiikan ajan tuotteeseen. Ajassa, jolloin mahdoton oli mahdollista, petokset arkipäivää, ja kuka tahansa saattoi osoittautua vaaralliseksi velhoksi.

Tarina alkaa myrskyllä, jonka vallasta syösty Milanon ruhtinas Prospero nostattaa taikavoimillaan ja Ariel- hengen avulla tarkoituksenaan kostaa ja rangaista veljeään, vallan anastajaa sekä tämän tukijoukkoja eli napolilaista ylimystöä. Nämä eivät tiedä, että Prospero on kainon ja viattoman tyttärensä Mirandan kanssa pelastautunut  juuri tälle autiolle saarelle jo 12 vuotta sitten. Tästä alkaakin sitten vauhdikas tarina täynnä juonitteluja, rakkautta, kostoa ja anteeksiantoa. Haaksirikkoiset etsivät saarelta toinen toistaan  ja lopulta itseäänkin. Monen mutkan kautta luonnon henget  Ariel ja orja Caliban ansaitsevat vapautensa ynnä saaren takaisin itselleen, Prospero valtansa takaisin, Napolin nuori ja kaunis prinssi Ferdinand Mirandansa ja vihamiehet kokea syyllisyyden taakan. Tärkeintä on se, että Prospero saa taioillaan ihmiset näkemään oman itsensä, tässä tarinassa siis harhojen kautta totuuden.

TTTn Myrskyssä on selkeä ilmastoagenda. Aallokko, jonka myrsky nostattaa, on toimiva ja ovelasti muoviroskasta solmittu jättimäinen verkko, joka alun raivokkaassa kohtauksessa kietoo laivan ja sen varsin modernin oloiset risteilymatkustajat tappavaan syleilyynsä. Taustamusiikin pauhatessa wanha rouwa siristeli silmiään ja yritti olla näkemättä tehokasta strobovaloa, jonka aavemainen vilkunta tunnetusti tuottaa rouwalle migreenin.

Muoviroskateema jatkuu kun Prospero määrää alamaisiaan puhdistamaan saaren rantoja sinne ajautuneista tuhansista pulloista. Caliban raataa siivoustyössä koska on orja ja Ferdinand-prinssi puolestaan koska haluaa todistaa isälle suuren rakkautensa Mirandaa kohtaan. Olivathan he juuri tavanneet (ensi kerran) ja luonnollisesti (välittömästi) rakastuneet. Ah, Shakespeare! Koska Prospero on hyvä velho, hän säästää vihollistensa hengen ja myös laivan, luvassa olevaa opetusta varten. Hienoa, Shakespeare, taitavaa pedagogiaa!

”Väärän kuninkaan päivä” on päivä, jolloin narreista tulee hetkeksi ruhtinaita ja ruhtinaista narreja. Tässä toteutuksessa narreina ovat paljettipukuinen risteilyisäntä, baarimikko sekä hutsahtava naikkonen. Heille maistuvat baarin antimet, joita he uskollisesti raahaavat mukanaan. Kännikohtaus seuraa toistaan, otetaan selfie-kuvia kännykällä, puhutaan ensin pikkutuhmia ja lopulta isoja rumia. Heitetään herjaa ja läppää ja tahti vain kiihtyy humalatilan kasvaessa. Tässä vaiheessa lukiolaiset ovat heränneet nauramaan ääneen.  Humaltunut kolmikko tekee taitavaa roolityötä ja he saavatkin ansaitut väliaplodit. Huomasivatkohan nuoret katsojat miten naurettavaksi tämän päivän pinnallisuus ja välittömän nautinnon etsiminen kuvataan? Agenda siinäkin.

Myrsky on tarina vallasta ja väkivallasta. Ihminen on kautta aikain ollut valmis manipuloimaan ympäristöään, kuka mistäkin syystä. Tyrannit ja diktaattorit elävät edelleen, yhteiskunnan rakenteita tai niiden puutteita hyväksi käyttäen. Instituutiot kuten vaikkapa koulut tai perheet ovat yhteiskuntia pienoiskoossa. Jotkut toimivat paremmin, toiset huonommin. Tämän päivän ihmiset kohtaavat toimimattomuuden haasteita kasvavassa määrin, erityisesti ympäröivän luonnon suhteen. Myrsky marssittaa esiin kauhukuvia ilmastonmuutoksen seurauksista. Käsiohjelma on agendan mukainen. Suomen Luonnonsuojeluliitto  informoi siinä katsojaa kasvihuoneilmiöstä ja ehdottaa arjen tekoja hiilijalanjälkemme pienentämiseksi. Lisää vinkkejä katsoja löytää Sitran sivuilta:

https://www.sitra.fi/hankkeet/100-fiksua-arjen-tekoa/

Wanha rouwa poistui näytöksestä vaikuttuneena. Ohjauksen hyvä rytmi ja jännite kantoivat tarinaa alusta loppuun ja erityisen myönteisen vaikutuksen teki TTTn vakiokaartiin kuuluva  aviopari Jaana Oravisto - Pentti Helin, henki- Arielina ja ruhtinas- Prosperona. Kiitos kuuluu kuitenkin koko työryhmälle ja eritoten ohjaajalle, Tiina Puumalaiselle. Lisää tällaista!

Caliban pullojen kerääjänä. Kuva: Kari Sunnari