Siinä missä Flossien ystävät Dortsu, Clertsu ja Cossu
siloittavat polkua Madamen edessä, Veegee ja Maria ovat omanlaisiaan kapuloita hänen
rattaissaan.
Maria on nuori ja StClairin vilkkusilmissä viehättävä
meksikolainen palvelijatar Madamen pienessä hovissa. Tuo espanjankielinen
maahanmuuttaja ei todellakaan sulaudu hotelli Seymourin sviitin tapetteihin vaan
tuo itsensä julki kaikuvalla äänellä ja räjähtävällä temperamentillaan. Maria
hallinnoi keittiötä, joka osoittautuu varsinaiseksi sotatantereeksi.
Voittajuudesta taistellaan. Vaikka Maria on palvelija ja ulkomaalainen, siis
ajan hengen mukaisesti vähempiarvoinen, hän pitää yllä korkeaa statusta monin
keinoin. Toimivia strategioita ovat väliin passiivinen vastarinta, usein avoin
hyökkäys. Madame ja hänen kaksi miestään eivät koskaan oikein tiedä, missä
mennään, sillä he eivät osaa riittävästi espanjaa. Osaako Maria englantia,
mutta salaa taitonsa?
Marian vastine suomalaisessa teatterissa lienee ollut Siiri
Angerkosken topakka ”köksä”, myös hänen Justiina-hahmonsa. Maria ei tosin heiluttele
kaulinta vaan höyhenhuiskaa. Hän ei lyllerrä ympäriinsä etumus hyllyen vaan
singahtelee edestakaisin musta palmikko selässä viuhuen. Hän on amerikkalaisen kulttuurikodin
hengetär vuonna 1944. Kun Marian
työpanosta seuraa sivusta, käy pakosta mielessä onko hän huijari, vedättäjä ja
oman edun tavoittelija. Hän osaa nimittäin myös nauttia herrojen imartelusta, kuten
tarinasta myöhemmin käy ilmi. Herttainen hän ei ole, pätevä kylläkin.
Mariaa esittää teatterin ja musiikin monitoiminainen Anniina
Jokinen. Ei ole roolia, jota Ansku
Madame tukijoukkoineen hallitsee esiintymislavoja.
Vaivannäkö on melkoinen. Kuvittelepa itsesi haastattelemassa joka vuosi 800 Hotelli
Ritz-Carltoniin tulossa olevaa kuulijaa lipunoston yhteydessä. Se kun on ainoa
tapa kitkeä pois ”viholliset”. Eräs rohkeimmista vastustajista on
tositaideaktivisti, musiikintuntija ja opettaja Mrs Verindah-Gedge,
tuttavallisesti Veegee. Hän elää siinä idealistisessa käsityksessä, että
kykenee newyorkilaisten naisyhdistysten tuella puhdistamaan klassisen musiikin
kaikenlaisesta ”sirkustelusta”. Näemme
hänet sisään livahtaneena, keskeyttämässä konsertin, tuomassa julki adressia
taidemusiikin pelastamiseksi puoskareilta. Siinä missä Marian ase on
pölyhuisku, Veegee heilauttaa käsilaukkuaan ja mies kuin mies on poissa
pelistä. Mihin tämä rouva pyrkii, mikä on hänen motiivinsa? Flossie uskoo mielenilmauksen johtuvan ammattikateudesta.
Eivät kaikki saa kutsua tulla esiintymään Carnegie Halliin, johon sentään
mahtuu tuhansia kuulijoita!
Veegeen roolissa on Tiina Suokorpi, jonka näimme viime
vuoden Kirka-musikaalissa rock-mummona
ja Paula Nummelan hahmona. Tiina on turkisalan ammattilainen, joka on
heittäytynyt ennakkoluuloitta teatterin vietäväksi. Näppäräsormisena
visionäärinä hän tietää, millä näkymättömillä vippaskonsteilla vaikkapa nykyperuukista
loihditaan 40-luvun glamour-ilmestys.
Onko Veegee uhka Flossien unelmille? Saavatko soluttautujat
jalansijaa Madamen lähipiirissä? Jännitys tiivistyy kun ensi-ilta lähenee.
Viikko vielä ja se on siinä!
Flossie Mrs Verindah-Gedgen ja Marian väliin pusertautuneena. Mitä naisilla lienee mielissään? Kuva: Joonas Suominen |
Aah pitääkö kaivaa espanjaa for dummies esiin? Tästä tulee jotain todella upeeta, estupendo!
VastaaPoistaMukavaahan se on, jos lipun hankkinut kertailee huvikseen ruostuneita espanjantaitojaan. Kyseessähän on, kuten Flossie sanoo, "valtavan intohimoinen kieli". Ja hän jatkaa: "Olen AIVAN varma että KAIKKI se mitä hän sanoo on TAVATTOMAN värikästä." Tämän todenperäisyyden voi sitten kuulija itse varmistaa - tai olla varmistamatta.
Poista