Valintojen viidakossa

Tavallisena arkipäivänä me kohtaamme satoja valintatilanteita, joita emme edes sellaisiksi tajua. Teemme valinnat rutiinien pohjalta, samoin kuin eilen, toissapäivänä ja aina samankaltaisissa tilanteissa. Tuttua ja turvallista, vai? On aamutoimet, pukeutuminen, uloslähtö, työpäivän haasteet ja perheen huolto. Illalla kaikkien harrastukset ja niukka vapaa-aika. Välissä kiire viedä mennessä ja tuoda tullessa. Halitaan ja väliin toraillaan, kukin stressinsä määrän mukaan. Pysähdypä joskus.  Mitä tulit tänään valinneeksi ja miksi? Kuka tai mikä saneli ehdot?

Nyt saat olla hetken Oman Elämäsi Portinvartija. Kuvittele eteesi puhdas paperi ja sille jättikokoinen T-kirjain. Siinä ovat menneisyytesi, tulevaisuutesi ja nykyisyytesi, pähkinänkuoressa.

                      ____________________________________________

                      mennyt                                                                          tuleva

                                                                 I

                                                                 I

                                                                 I

                                                                 N

                                                                 Y

                                                                 T

                                                                 I

                                                                 I

                                                                 I

Kuten tiedät, menneisyyteen ei ole paluuta. Tulevaisuudesta ei meillä ole tietoa, se voi olla hyvinkin lyhyt. On siis vain tämä hetki, NYT, portti menneen ja tulevan välillä. Siinä seisot hamaan tappiin saakka, etkä pääse liikkeelle. Voit toki kääntyä vapaasti ja katsoa menneeseen tai tulevaan, halujesi ja tarpeittesi mukaan.

Nyt-hetkessä sinuun kohdistuu kaikenlaisia odotuksia, sisäisiä ja ulkoisia. Haluat itse tehdä jotain tai olla tekemättä tai sitten jokin muu olosuhde / henkilö saa sinut toimimaan tietyllä tavoin. Tekemään valintoja.  

Ajattele hetki menneisyyttäsi. Mitä siellä on? Mitä vanhempi olet, sen enemmän siellä on kokemuksia ja muistoja. On ongelmia, yrityksiä, mokailuja, vääriä valintoja, mutta myös onnistumisia. On sinnikkyyttä, ponnistuksia, voittoja, On hyvää mieltä ja kauniita asioita, joita arvostat. Siellä ne ovat tallennettuina aivojesi kovalevylle eikä niitä voi pyyhkiä pois. Siellä ovat voimavarasi.

Kun nyt-hetkessä tappiomieliala alkaa vaivata, palauta mieleesi ne tilanteet, joista aiemmin selvisit. ”Tämä onnistui silloinkin.” Mikä on katseesi suunta tällä hetkellä: vatvotko menneitä vai tähyätkö tulevaisuuteen? Annatko menneisyyden kurjien juttujen vieläkin vaikuttaa elämääsi vai houkuttaako sinua hyppy tuntemattomaan tai piipahdus pois omalta mukavuusalueeltasi?

Jos menneisyys on kokemuksiesi vilja-aitta, niin tulevaisuutesi on mahdollisuuksiesi tähtitaivas. Siellä ovat uudet haasteet, ne asiat, joita haluat vielä tehdä tai ne, joista olet joka tapauksessa vastuussa. Siellä on henkilökohtainen vapaa alueesi, viimeiseen hengenvetoosi asti.

Saatat tuntea henkilöitä, jotka seisovat portillaan selkä käännettynä tulevaisuudelle, tuijotellen menneisyytensä ikäviä muistoja. He eivät ole rakentavaa seuraa. Sanotaan, ettei ihminen voi valita sukulaisiaan, ystävänsä kylläkin. Se kuulostaa vitsiltä, mutta on totisinta totta.

Vanha rouva on elänyt sen verran pitkään, että ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttivat aikoinaan hänen valintoihinsa.  Kyseessä oli voimavarakeskusten aktivoitumisjärjestys. Kuulostaa juhlalliselta, mutta on varsin arkinen tapahtumasarja. Kun ollaan valintatilanteessa, meissä heräävät tunteet, ajatukset ja toiminta, jossakin järjestyksessä. Ollessaan parikymppinen vanha rouva vasta etsi itseään. ”Kuka olen, nähdäänkö minut?” Hän oli draamakuningatar, Suurten Tunteiden Mestari, joka ongelmatilanteissa heittäytyi mieluusti Uhrin ja Marttyyrin rooliin.  Hän mekasti ja saattoi kanssakulkijansa hermoromahduksen partaalle. Järki astui kuvioihin vasta, kun lähes korjaamaton oli jo tapahtunut. Kuluttavaa elämää.

Keski-ikäinen, ruuhkavuosiaan elävä äiti yritti selvitä hengissä. Hän uppoutui tekemisiinsä kaikella energiallaan. ”Huomatkaa kuinka pätevä olen.” Hän toimi aktiivisesti kaikessa, mihin ryhtyi. Teki ja järkeili, laski plussia ja miinuksia, hyötyjä ja haittoja. Laskelmoi. Tunteiden aika olisi sitten joskus, kun aikaa olisi. Koska rouvalle oli tärkeintä imago, hän nipotti, kontrolloi ja tahtoi muokata ympäristöään. Hän yritti samaan aikaan olla sosiaalinen ja menevä, ajan hengen mukaisesti, mutta huijasi itseään. Rouva oli enimmäkseen tyytymätön, epäaito ja uuvuksissa.  Ei rakentavaa seuraa. Kanssakulkijat olivat kyllästyneitä häneen. Stressaavaa elämää.

Kun äiti varttui vanhaksi rouvaksi, hänen päänsä sisältö alkoi rauhoittua. Viisain valinta vuosiin oli logofilosofian opiskelun aloittaminen. Rouva sai peilin, josta katsoa itseään ymmärtääkseen menneisyyttään ja tätä hetkeä. Hänelle on vähitellen syntymässä käsitys siitä millaisena muut hänet näkevät, jos hän voi huonosti tai kun hän on elämänsä kunnossa. Hän osaa jo ennakoida omia reaktioitaan eri tilanteissa ja suhteessaan erilaisiin ihmisiin. Rouva tietää kokemuksesta, mikä hänessä aiheuttaa väsymystä ja stressiä. Hän tietää, millaiset valinnat siirtyvät menneisyyteen positiivisiksi muistoiksi, mitkä kielteisiksi mielipahan aiheuttajiksi. Silloin tällöin hän tutkailee, mitä haluaisi vielä oppia, jotta hyvinvointinsa lisääntyisi. Olisiko vanhalla rouvalla olemassa vielä käyttämättömiä resursseja? Keiden hyväksi hän voisi toimia?

Elämä on ajanjakso syntymän ja kuoleman välillä. Suunnittelemme tulevia, vaikka emme tiedä onko meillä aikaa jäljellä. Niin pitää ollakin. Jokaisella hetkellä on merkityksensä, eikä ”tartu hetkeen” – klisee ole mikään kehno kehotus. Hyvässä elokuvassakaan ei sen pituus ole ratkaiseva tekijä vaan kohtauksien sisältö ja laatu. Tässäpä miettimistä meille jokaiselle. 

PS Piirrä itsellesi iso T-kirjain ja luetteloi menneisyyden puolelle ne tekemäsi työt ja saavuttamasi asiat tai onnen potkaukset, jotka haluat aina muistaa. Kaavaile tulevaisuuteesi ne asiat ja kokemukset, joita kohden haluat kulkea. Voimavarakarttasi piilevine aarteineen on valmis. Kiinnitä se paikkaan, jossa näet sen usein. Nauti elämästä aina kun voit. Se on ainoasi. 

Yhden ihmisen rutiini on toiselle uusi jännittävä kokemus. Tähän kuuseen kurkottava oli taitaja lajissaan.