Syyskulttuuria

Paljon on vettä virrannut kaupunkimme läpi kiemurtelevassa joessa sen jälkeen, kun mummo jäi eläkkeelle koulumaailmasta. Puolitoista vuotta sitten. Joku irvileuka kysäisi jo vuosi takaperin, miten ihmeessä saan aikani kulumaan. Että mitä?!

Vastaan nykyisin kyselijälle, että teen samoja mukavia juttuja kuin työelämävuosinani. Silloin uhrasin niihin iltani, yöni ja viikonloppuni. Nyt nautiskelen niistä prime time-aikoihin ja otan välillä pienet power napit. Päikkärit. Kirjoitan, luen, ulkoilen, vesijuoksen, kuntopyöräilen Netflixin edessä ja ennen kaikkea, opettelen repliikkejäni ja harjoittelen kuoro- tai musikaalisävelmiä. Nousen aika-ajoin stagelle jokuseksi kuukaudeksi. Tällä viikolla koittaa Viulunsoittajan ensi-ilta ja minulla on ilo ja kunnia olla Golde, maitomiehen vaimo Anatevkassa. Siitä lisää myöhemmin.

Tein pehmeän laskun eläke-elämään lupautumalla aika-ajoin peruskouluun sijaistamaan kielten opettajia. Opetustyö on minulle edelleen nautinto ja samalla aitiopaikka tavata vanhoja kollegoita ynnä ihanaa nuorisoa. Koulu oli minulle mieluisa työympäristö ja on sitä edelleen, sillä toimenkuvani sijaisena on erilainen kuin vakinaisella opettajalla. Siitäkin myöhemmin.